Näiden tekovaiheista minulla ei ole kuvia, kun tein ne kyläreissulla (kauheaa että siellä poltteli niin että piti), mutta onneksi kyseessä oli äitini ja hänkin innostui yrittelemään. Nämä on siis tehty cernit-massasta ja uunissa kovetettu muotoilun jälkeen. Korin pohja jäi hieman rosoiseksi ja miksi ihmeessä leikkasin kakusta kaksi palaa sen normaalin yhden sijaan? Muuten olen kovasti tyytyväinen ensimmäisiin tuloksiini. Kakulla on kokoa noin 2 cm ja korin halkaisija on noin 2,5 cm.
Cernit -massasta en oikein pitänyt, kun se kovasti lämpenee käsissä ja sitten se on niin valuvaa ettei siitä oikein saa mitään. Pistin noita aina välillä jääkaappiin ja jatkoin sitten. Ruusut kakun päälle on tehty kolmesta pienestä pyöreästä terälehdestä, jotka on yksinkertaisesti kieritetty rullalle toistensa lomaan. Olenkin tilannut koe-erän Fimoa kotiin, saa nähdä miten sen kanssa sujuu.
Cernit -massasta en oikein pitänyt, kun se kovasti lämpenee käsissä ja sitten se on niin valuvaa ettei siitä oikein saa mitään. Pistin noita aina välillä jääkaappiin ja jatkoin sitten. Ruusut kakun päälle on tehty kolmesta pienestä pyöreästä terälehdestä, jotka on yksinkertaisesti kieritetty rullalle toistensa lomaan. Olenkin tilannut koe-erän Fimoa kotiin, saa nähdä miten sen kanssa sujuu.
Tässä nyt näette Tiimarista ostettuja valmiita kukkaruukkuja ja ihania kastelukannuja, sekä sitten maaleja, teippejä ja vihreää rautalankaa sekä ruskeaa papua, jonka ostin kirpputorilta. En oikein tiedä mihin sitä kuuluisi käyttää, ajattelin sitä kukkamullaksi.
Tässä näette idean jonka erään nukkekotiharrastajan sivuilta löysin - eli maalataan maalarinteippisuikaleet vihreiksi, leikataan muotoon, rautalanka toimii lehdenvartena ja istutetaan siten ruukkuun (jotka tässä jo maalattu punaisiksi).
Ajatuksessani oli vain yksi virhe. Halusin lehtiin aitoutta, joten maalasin niitä öljyväreillä (se vaiva ei oikein kuvasta tule esiin). Unohdin ettei öljyväri ole muutenkaan kovin hyvä kuivumaan, ja maalarinteipistähän se ei kuivu sitten millään. Yhdet lehdet on vielä nyt viikon jälkeen tuolla hyllyssä ja ne ovat edelleen niin kosteita, että väri tarttuu ihoon niitä koskiessa.
Joten palasin ohjeeseen, jonka olin lukenut ja väritin loput vihreällä tussilla, ja siitäkin tuli sitten oikein kivan näköinen.
Ajatuksessani oli vain yksi virhe. Halusin lehtiin aitoutta, joten maalasin niitä öljyväreillä (se vaiva ei oikein kuvasta tule esiin). Unohdin ettei öljyväri ole muutenkaan kovin hyvä kuivumaan, ja maalarinteipistähän se ei kuivu sitten millään. Yhdet lehdet on vielä nyt viikon jälkeen tuolla hyllyssä ja ne ovat edelleen niin kosteita, että väri tarttuu ihoon niitä koskiessa.
Joten palasin ohjeeseen, jonka olin lukenut ja väritin loput vihreällä tussilla, ja siitäkin tuli sitten oikein kivan näköinen.
Ihan hyvännäköinen, vai mitä? Se ei vain oikein tahdo pysyä ruukussa tai siis ruukku ei tahdo pysyä pystyssä. Joten ensin yritin mahdollisimman monimutkaisesti pahvipyörylää, johon pistelin varret kiinni. Ei onnistunut. Sitten kuumaliimasin varret yhteen pahvipohjan alta, se tukevoitti kyllä mutta ei riittävästi. Lopulta hoksasin että ruukun sisään on laitettava sinitarraa, siihen on kaikkein helpointa tökätä varret kiinni ja ne pysyvät siellä ilman pahveja ja liimaakin.
Lopuksi ne mullat. Ne ruskeat kokkareet joita suunnittelin eivät olleet hyvän näköisiä. Ne sopivat ehkä suklaakonvehdeiksi johonkin purkkiin, mutta multaa niistä ei saa. Mutta kahvinpuruista tuli oikein hyvää multaa.
Nyt ei ole kuvaa kaikista kukista, mutta eivät ne ole valmiitakaan tämän kummemmin. Kastelukannuihin yritin porata reikiä (eihän vesi niistä muuten voisi läpi tulla) mikä osoittautui suorastaan mahdottomaksi. Viimein tähänkin löytyi ratkaisu - ne reiät voi maalata mustalla pakastajan tussilla. Sitä en vielä ole tehnyt, joten kuvaa siitä myöhemmin. Kaksi kannua kolmesta on kuitenkin jo pilattu, ellei niitä sitten jotenkin asettele niin ettei suulaketta näy. No, välillä pitää tulla suttakin!
Lopuksi ne mullat. Ne ruskeat kokkareet joita suunnittelin eivät olleet hyvän näköisiä. Ne sopivat ehkä suklaakonvehdeiksi johonkin purkkiin, mutta multaa niistä ei saa. Mutta kahvinpuruista tuli oikein hyvää multaa.
Nyt ei ole kuvaa kaikista kukista, mutta eivät ne ole valmiitakaan tämän kummemmin. Kastelukannuihin yritin porata reikiä (eihän vesi niistä muuten voisi läpi tulla) mikä osoittautui suorastaan mahdottomaksi. Viimein tähänkin löytyi ratkaisu - ne reiät voi maalata mustalla pakastajan tussilla. Sitä en vielä ole tehnyt, joten kuvaa siitä myöhemmin. Kaksi kannua kolmesta on kuitenkin jo pilattu, ellei niitä sitten jotenkin asettele niin ettei suulaketta näy. No, välillä pitää tulla suttakin!
Kommentit